lauantai 27. syyskuuta 2014

mistä kaikki alkoi?

Heippa! Musta jotenkin tuntuu siltä, että te ootte jo kyllästynyt noihin mun joka kertaisiin
kuulumispostauksiin. Tai no minä ainakin!
   Siksipä pääti tänään tehdä hieman erilaisempaa postausta. Tänään kuulette miten tämä minun kaniharratukseni sai alkunsa ja miten juuri nuo kolme kania ovat minulla. Miksi en vain hankkinut kissaa tai gerbiilieni kuoltua uusia gerbiilejä? Sitten palaatakiin tuohon kysymykseen....

Miksi juuri kanit? 
 Tuohon kysymykseen törmää hyvin usein, mutta siihen on jotenkin niin vaikea vastata. Koska, Hermanni on ensimmäinen kanini alotetaan hänestä. Ehkä se sitten hieman selkeenee.

                                       Miksi juuri joku tallikani jonka suvusta ei tiedä? 
                                  Miksi ei rotukania joka menestyy hyvin näyttelyissä?


Minulla oli kaksi gerbiiliä. Nimeltään he olivat Lumina ja Peppi. Heidän kuoltua oli meillä oli kaksi koiraa +koiranpennut. 

Parhaalla kaverillani olil kani ja on siis edelleen, mutta ajatus ei lähtenyt tuosta. 
Katselin youtubessa estekaneista videoita ja ihastelin miten kanin voi oikeasti tuollaiseen opettaa. 

Hermannin ensimmäinen päivä meillä
Asuin tällöin isäni ja muutaman vuoden vanhemman siskon kanssa. Isälläni on ollut nuorempana kaneja ja olin puhut hänen kanssaan voisikko meille muuttaa kani. 
  Yksi siskoistani (joka on siis aikuinen) oli nähnyt ilmoituksen tori.fi   sivustolla ja kysyi haluanko myöhäiseksi synttärilahjaksi kanin. En kauheasti muista tuosta mitään, mutta tietenkin suostuin, koska tätä olin pitemmän aikaa haaveillut. Kani tuotiin meille Suomussalmelta asti. Päivä oli 21 lokakuuta 2012.
 
 Kun herra muutti 2kk ikäisenä meille en oikeastaan tiennyt kaneista mitään. Nimi oli jo päätetty, ennen kun kania edes nähtiin. (en siis tiennyt minkä näköinen kani on).  Ristin kanin Herra Hermanniksi, nykyään hän on tutummin Hermanni. Omistaja ei tietääkseni ollut kasvattaja. Väriksi hän oli sanonut "sellainen pääsiäispupun värinen"

Kani asui tehdashäkissa 100x56 tietääkseni. Jalotteli kuitenkin joka päivä, vaikka en oikeastaan tietänyt onko kani häkkieläin vai ei. Kani söi kaupan heinää ja siemensekoitusta. Joka päivä kuitenkin mös tuoretta.  Sai kuitenki huomiota, rapsutuksia ja hellyyttä joka päivä. Muutettuamme paritalosta kerrostaloon kani asuin lasitetulla isolla parvekkeella jossa oli vapaana 24/h. 

Asiat muuttuivat ja muutin kanini kanssa äidin luokse Turkuun. Kani asui tehdashäkissä ja jalotteli päivittäin. Ostettuamme uuden häkin, joka taisi olla 120x60. 

Yhdistimme häkit yhteen, että tilaa olisi enemmän. Aloin seuraamaan Suomalaisia kani bloggaajia ja videoiden tekijöitä. Suosikkini oli pupuninjat blogi, jota kirjoittaa Katriona. Aloin tietämään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kaneista ja päätin hankkia toisenkin kanin, Tildan. 

Teimme myös kompostikehikosta häkit, vaikka asunto ei ollut kummoisen
suuri. Heti samana viikkona herra kompuroi häkissään ja mursi vasemman taka
nilkkansa. Päivä oli 11.2.2014. Lisää tästä tapaturmasta voit lukea tästä ja 
tästä linkeistä. Nimittäin jos noista rupean vielä kirjottelemaan tulisi tästä
romaani...

Hermannin kanssa alettiin myös hyppäämään esteitä, vaikka minkäänlaista estetaustaa ei kanilla tai edes suvulla ole. Olihan hän vain tallikani. Minnekään kisoihin ei olla koskaan menossa. Hypyytään Hermannia vain hänen kuntonsa ja ilon vuoksi. En mitenkään treenaa mihinkään kisoihin. Nykyään tosi harvoin hypätään. Tuon Hermannin jalka vamman takia. 
    
Nyt myös Hermanni on kastroitu ja elää rentoa kani elämää!


Tästä kanista opin aivan hurjasti kaneista, vaikka Tildan tulo myös lisäsi paaaaljon tietoa, joten hypätäämpä tästä herrastaa meidän pikku neitiin!

                                         Miksi ihmeessä naaras kani ja vielä ulkomaalaisilta? 


 Tilda tuli meille oikeastaan aika yllättäen. Muutettuani Turkuun aloin haaveilemaan Hermannille tyttö kaveria. (mielessä kävi tietenkin myös Hermannille jälkeliäisiä). En tarkkaan muista miten kauan olin toista kania katsellut netistä. Mutta joka päivä kävin tiirailemassa uusia myynti palstoja. Törmäsin sitten tori.fi sivustolla ilmoitukseen, jossa oli risteytyskanin poikasia. Mustia ja luonnonkeltaisia. Mikä parasta olivat puput lähellä ja halpoja. (joka ei tietenkään ole se pääasia kania hankkimassa) 

"Kokemattomana" kanin omistajana laitettiin kuitenkin viestiä ja pupu haettiin heti saman viikon viikonloppuna. päivää en muista, mutta oli marraskuu. 
Kanin "kasvattajat" olivat ulkomaalaisia. Kaikki kanit olivat tehdashäkissä. Sain kuitenkin sellaisen käsityksen, että saavat jalotella ja syövät heinää/pellettiä. Elelivät siis ihan suhkot hyvissä oloissa, eli en usko, että olisi jotain "pentutehtailua". 
 Kysyttiin mikä pupu otetaan ja tietenkin ensin katsoin poikasia jotka olivat samassa häkissä, kunnes huomio kiinnittyi yhteen mustaan pienokaiseen joka oli yksin omassa häkissä. Muut siis olivat samassa häkissä. Kysyttiin ikä, vaikka tarkkaa tietoa ei sanottu muuta kuin että, on luovutusikäinen. Pupu oli arka, mutta päätin ottaa silti sen. Sääli kävi pienokaisesta, kun yksin häkissä oli. Niimpä suunnattiin pupusen kanssa kotiin. 

Tilda oli pitkään arka ja oli tosi tarkka reviiristään. Puraisi myös tosi herkästä. Pikku hiljaa välillimme syntyi vahva side ja pupu luottaa minuun nykyään todella hyvin. Ei ole arka minua kohtaan, vaikka esim. imurin kuulleessa tyttönen näyttää siltä, että vähintään sydärin saa. Pysyy myös selälleen sylissäni joten kynsien leikkuu sujuu ongelmitta. Sylipupu se ei oikein ole, vaikka kyllä pysyy sylissä tarvittaessa. Opetin myös tytön esteille ja tarkoituksena olisi käydä helpot luokat hyppimässä! Nyt ei tosin pitkään aikaa olla pästy treenailemaan. Tildan ollessa minulla olen oppinut hurjasti kaneista ja niiden kasvatuksesta, vaikka astutus menikin pieleen.
Tildan ollessa minulla hetken aikaa aloin myös bloggaamaan ja kuvasin myös videoita blogiini "muuten vaan". Tätä ennen bloggasin heppa blogia ja kuvasin myös videoita. Ajattelin, ettei kukaan lukisi kaniblogiani eikä tällaisen "pikkutytön" videot ketää kiinnostaisi. Niin, no jotain 400 tilajaa kanavallani on ja jonkun kymmentä lukiaa blogissani. Kiitos teille jotka ovat tsempanneet minua bloggaajana ja kanien omistajana! 
 
Kiinnostus ei ole  heikentynyt, vaikka nyt muuton jälkeen on ollut kiireitä niin kotona, kuin koulussakin. Onneksi tilanne alkaa pikkuhiljaa tasaantua ja kaneillekin jää enemmän aikaa. Kohta tilataan vielä tytölle sterilointi aika, niin luonne muita kaneja kohtaa tai oikeastaan Hermannia kohtaan rauhottuisi. Nannan kanssahan ne ovat parhaan kaverukset.

                                        
                                   
                                              Mihin sä jotain estekania tarvitset? 
                 Joku muu olisi paljon innostuneempi sitä kisoissa käyttämään kuin sinä!

      Tämän tekstin kirjoitinkin jo postaukseen jossa kerroin uudesta tulokkaasta. Hieman kuitenkin muutin tätä.

Nannan virallinen nimi on siis Anna-Lena, jota entisessä kodissa kutsuttiin Annaksi. Hieman kutsumanimeä muutin ja ristin hänet Nannaksi.
 Kani ei tosiaankaan ollu mikään "söpö kani, haluun ehdottomasti sen", vaan pitkään ja harkinnalla ollaan etsitty meille sitä sopivaa kania. Kaksi kania entuudesta jo oli, mutta yhdelle oli vielä paikka auki.

  Maijan blogissa oli ilmoitus neidistä, joka etsii kotia. Monia päiviä kävin ihailemassa neitiä, mutta viestiä en kuitenkaan laittanut, koska odotin vielä uutta viestiä Sonjalta. Jolla oli myynnissä pienirex poikasia, jotka olivat kyllä syötävän suloisia tapauksia, rotukin kiehtoi ja pidin paljon heidän rakenteesta ja emän&isän luonteesta. Tuollaisesta poikasesta odotin paljon hienoa luonnetta ja sitä mahtavaa rakennetta. Kaksi poikasta vielä etsi kotia, mutta kun olin lomalla en päässyt niin usein sähköpostissa käymään ja puput olivat jo löytäneet kodin.
 
Viestiä kuitenkin laitoin ja lopputulos oli se, että Iloisella mielellä haettiin neiti  Tampereelta tänne Ylöjörvelle, joka oli matkustanut Pitkän matkan Salosta (perniön estekisoista) asti. Nanna neiti muutti siis meille 20.9.2014.
Muutamia ohareita on myös tullut, mutta niitä nyt aina tulee lemmikkiä hankkiessa ja siihen täytyy varautua. Maijan kasvatit ovat suloisia ja ainakin yhtä muutakin kania olen häneltäkin kysellyt, tosin sekään ei ollut hänen oma kasvattinsa, vaan Norjan tuonti Roméos Yokodzuna, tutummin ehkä Yoko. Tästä herrasta oli tullut hurjasti kyselyitä ja herra oli löytänyt jo kodin.
Nanna kanssa kuitenkin aletaan tässä syksyn aikana treenamaan ja ruvetaan käymään estekisoissa. Onhan se pärjännyt hyvin muutamissa kisoissa jossa on käynyt. Kisakaveria olin siis jo pitkän aikaa etsinyt. Enempää en neidistä vielä osaa sanoa, mutta aikanaan siitäkin tulee enemmän tietoa.  Menen Nannan kanssa muuten Helsingin lemmikkimessuille, joten tulkaa ihmeessä sinne moikkamaan mua ja Nannaa. En todennäköisesti ota noita kahta mukaan, mutta tätä neitiä siellä voi nähdä.
(c) Maija Suni

 
                       Samat tiedot hieman lyhyemmin löytyy jokaisen kanin omalta sivulta.

4 kommenttia: